Jos yhtään seuraa markkinointia näinä päivinä, ei voi välttyä näkemästä paria miljardia bloggausta sisältömarkkinoinnista. Tässä taas yksi.
Olen yllättävän usein viettänyt aikaa Twitterissä #sisältömarkkinointi -hashtagin hakutulosten seurassa. Löytämäni twiitit sekä herättävät kiinnostusta että huvittavat enkä ihan aina osaa päättää kumpaa enemmän. Ihmisten on vaikea peitellä innostustaan hashtag-meressä aamupalaseminaarien aikana. Sisältö on uusi musta ja sillä olisi kiva tehdä rahaakin.
Olen iloinen siitä, että edes vähintään puheen tasolla sisältö nostetaan sille jalustalle, joka sille kuuluukin. Mutta sisältö on huomattavan monimutkainen juttu ja henkilökohtaisesti en arvota sisältöä sisällön vuoksi vaan käytän laatua ainoana oleellisena mittarina.
Laadukas sisältö innostaa, opettaa ja herättelee. Aiheeseen paneutuva ammattilainen tarjoaa yleisölle jäsenneltyä informaatiota, jonka vastaanottaja kokee itselleen merkitykselliseksi. Voidaan jopa puhua palvelusta.
Mutta kuten kaikki muukin laadukas, se maksaa huomattavasti enemmän kuin yrityksen blogiin sutaistu markkinointijohtajan keväinen tervehdys b2b-asiakkuuksille. Työssäni teen aikakauslehtiä ja sisältöä kollegoiden kanssa suunnitelleena sekä toteuttaneena tiedän myös, että se on aika hemmetin vaikeaa.
Olen iloinen siitä, että edes vähintään puheen tasolla sisältö nostetaan sille jalustalle, joka sille kuuluukin.
Harva asia herättää minussa yhtä ristiriitaisia tunteita kuin nykyajan sisällöntuotanto. Tänä päivänä kuka tahansa voi perustaa blogin (kuten itsekin tein), nettilehden tai mitä ikinä haluaakaan ja alkaa tuottaa itse sisältöä omista mielenkiinnonkohteistaan siinä missä sitä leipätyökseenkin tekevät. Jos sille tuotokselleen kaipaa myös yleisöä, kannattaa siihen todella panostaa.
Sosiaalinen media on tehnyt jokaisesta sinne kirjoittavasta sisällöntuottajan ja jokaisella on vaihtelevan kokoinen yleisö. Facebook on Suomessa yleisistä sosiaalisista medioista tässä suhteessa varmaan helpoin, koska kyllä yleensä vähintään se kummisetä, kaukainen serkku tai ala-asteen luokkakaveri niitä kokkauspäivityksiä lukee. Twitter on tässä suhteessa mielenkiintoisempi, koska siellä voi omista sosiaalisista ympyröistä välittämättä löytää vaikuttavaakin yleisöä asialleen jos nämä henkilöt kokevat sinut ja juttusi mielenkiintoiseksi. Se taas motivoi panostamaan niihin 140 merkkiin yllättävän paljon ja jopa koukuttaa.
Mutta kuinka kaikkea tätä voi hyödyntää kaupallisesti?
Jos nyt lähtisin Twitteristä lukemaan tuoreimpia bloggauksia aiheesta, oppisin kaiken järjen mukaan tunnin sisällä tekemään loistavaa sisältömarkkinointia. Kymmenen kohdan onnistumislistoja piisaa niin suomen- kuin englanninkielelläkin sellaiset määrät, että tällainen ammattikoulun käynyt ja työelämässä markkinoinnista jotain oppinut visunörttikin nostaa hetkessä yrityksen imagoa muutamalla onnistuneella content-tempauksella.
Mutta tarkastellaanpa ohjeiden sijaan onnistunutta ja epäonnistunutta suomalaista sisältömarkkinointia, koska lopputulos yleensä kertoo mielenkiintoisempia faktoja kuin sen työvaiheet.
Google suhisten lähden penkomaan tätä vyyhtiä kekseliäillä hakusanoilla kuten "paras sisältömarkkinointi", "toimiva sisältömarkkinointi", "palkitut sisältömarkkinointikampanjat" ja lempparillani "sisältömarkkinointi esimerkki".
Selkeitä ja onnistuneita kamppiksia ja tuotantoja ei vähemmän yllättäen näillä hakusanoilla löytynyt, toinen toistaan puuduttavampia bloggauksia ja varsinkin Slideshareja senkin edestä. Tämä ei sinällään hämmästytä, koska Suomessa ei perinteisesti onnistumisia juuri listailla missään muussa muodossa kuin alojen sisäisten gaalojen muodossa silloin tällöin, jotka harvemmin ulkopuolista edes kiinnostaakaan.
Mutta silti siitä puhutaan Suomessa. Ja paljon puhutaankin. Haluaisin ymmärtää miten nuo kaikki Twitterissä asiasta keskustelevat henkilöt jaksavat istua aamupalaseminaarista toiseen samankaltaisten PowerPoint-kalvojen äärellä. Ilmainen sämpylä ja kahvi auttaa toki jaksamaan.
Olen tuskin yksin tiedonjanoni kanssa ja haluaisinkin haastaa projekteja työstävät toimistot ja muut kertomaan ylpeänä onnistumisistaan, miksei myös epäonnistumisistaankin.
Ei anonyymiksi muutettu onnistumistarina sattumanvaraisesta puljusta PowerPointin pohjalla saisi kenenkään nälkää herättää.
Ja kun teette sisältöä laatukärjellä, en voi painottaa tarpeeksi oikoluvun merkitystä. Oikolukekaa. Oikolue itse ja laita kollegakin oikolukemaan. Vähemmän suuria oivalluksia sisältävästä sisällöstäkin saa brändin imagolle positiivista kiiltoa jos se on laadukasta ja sujuvaa ja vastaavasti internet-ajan oikolukemattomat roiskaukset aiheuttavat hallaa.
Art Director, rumpalityyppi, leffatyyppi, musatyyppi, pelityyppi, Episodin visunörtti.