Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen saanut viettää elämäni lapsesta asti erittäin rikkaiden musiikillisten vaikutteiden parissa.

Lapsena musiikkimakuuni vaikuttivat aktiivisesti musiikkia kuunnelleet isoveljeni, mutta erityisen paljon muusikkoisäni, jonka musiikkimaku oli aikalaisiinsa verrattuna melkoisen raskas.

Junnuna löysin hurjan ja vaarallisen metallin salat ja kyseinen polku kulki Stratovariuksen munuaisiin potkivista tuplabasareista aina ranskalaisen black metallin demosuhinoiden äärelle. Uusia bändejä ja levy-yhtiöitä löytyi niin kaverien, kuin internetinkin kautta ja kiinnostavan musiikin määrä lähenteli ääretöntä.

Mitä enemmän minulle tuli ikää, sitä laajemmin eri musiikkityylit kolahtivat ja ennen kaikkea mahdollisuudet löytää uutta musiikkia kasvoivat. Voisin jopa väittää, että nykypäivän musiikillisen ähkyn suurin syy on rakkaassa ystävässäni Spotifyssa. Siinä missä kaikki mielenkiintoinen on saatavilla klikkauksen voimalla saan yhä vähemmän pysyvää iloa uusista löydöistä.

Kuuntelin nuorempana aina kaikki vähänkään pidemmät matkat musiikkia kannettavasta CD-soittimesta, läppäriltä, mp3-soittimesta ja lopulta puhelimen kautta. Nykyään havahdun yhä useammin metron ja ratikan kirskeeseen ja kolinaan, koska en yksinkertaisesti sillä hetkellä saa mistään musiikista niin paljoa irti, että jaksaisin laittaa sitä soimaan.

Tällaisina hetkinä toivon, että joku fiksu ihminen päättäisi puolestani mitä kannattaa kuunnella ja se olisi sellaista kamaa mistä nauttisin yli kaiken.

Netti on täynnä erilaisia suosituspalveluja, jotka perustuu omaan makuun ja milloin kenenkin mihinkin ominaisuuteen. Näistä löytää varmasti uusia juttuja kuten löytää mediankin kautta. Ongelma on se, että edelleen valmiiden suositusten joukosta joudun näkemään sen kuratoinnin vaivan liittääkseni tämän kaiken omaan makuuni.

Kunnes televisiosarjojen kasvojenkohotus alkoi. Kuten aikaisemmin Koukussa -artikkelissani kirjoitin, televisiosarjojen laatu on nykyään hämmästyttävän korkeatasoista. Puhutaan hyvin vakavasta kilpailijasta tämän päivän kaupalliselle elokuvalle.

Elokuvissa soundtrackit ovat jo vuosikymmenien ajan tarjonneet mitä upeampia elämyksiä niin alkuperäissävellyksin, kuin elokuvaan ujutettujen upeiden kappaleiden kautta. Myös television puolella klassikoita on toki löytynyt Twin Peaksin ja monen muun kautta, mutta hyvin paljon rajoitetummin.

Tänä päivänä ulkonäön lisäksi panostetaan yhä enemmän siihen miltä joku sarja kuulostaa. En voi musiikkibisneksessä heti kuvitella yhtä vaativaa työtä, kuin tehdä ajankohtainen ja kaikin puolin relevantti äänimaailma sarjaan jota saatetaan esittää puolikin vuotta putkeen per kausi.

Jos nykyään tulee hiljaisia hetkiä jolloin tuntuu ettei mikään kuulosta hyvältä, mutta jotain pitäisi saada soimaan on sarjojen playlistit ratkaisu ongelmaan.

Oma Spotify-tilini sisältää tällä hetkellä kuunnelluimpina soittolistoina lähinnä televisiosarjojen kaikki kaudet sisältäviä playlisteja, jotka shufflella kuunneltuna tuovat valtavat määrät elämyksiä elämääni.

Omiin musiikillisiin koukeroihin parhaiten istuvat muun muassa
* True Detective (ehdoton suosikkini)
* Breaking Bad (todella villejä valintoja ja monipuolisuutta)
* Suits (erityisesti työnteon taustalle sopivaa musiikkia tällaiselle menestyjälle)
* Elementary (tämän päivän indiehittejä sopivan monipuolisesti)
* Sons of Anarchy (sisäiselle prätkäjengiläiselle)
* The Walking Dead (lihaisia makupaloja)
* GTA V (ei televisiosarja vaan peli, mutta kuratointi samaa huippuluokkaa)

Nostan hattua niin sanotuille music supervisoreille, joiden tehtävä sarjoissa on valita musiikit ja kohtaukset, joissa ne soivat. Yhtä paljon nostan hattua niille tavallisille ihmisille, jotka ovat nuo Spotify-listat jaksaneet kasata.

Breaking Badin ja The Walking Deadin musiikkivalintojen takana oleva Thomas Golubíc kertoi Rumbassa 11/2013, ettei edes muista milloin on viimeksi viettänyt vapaapäivää.

"Nämä työt eivät tekemällä lopu, koska aina on uutta musiikkia kuunneltavana. Onnekseni musiikki on yksi niistä harvoista asioista, joihin en kyllästy koskaan. En vain saa sitä osaa aivoistani pois päältä."

En voi kuin olla iloinen siitä, että tällaisia ihmisiä on olemassa ja voin huojentuneesti luovuttaa oman musiikillisen hakuammuntani ammattilaisten käsiin.